Ihanaa lunta! Näin syntymäpäivän kynnyksellä oli ihanaa saada maahan paljon lunta, päästä laskemaan mäkeä ja kokea itsensä taas nuoreksi! 

En taida olla vielä kovin vanha, ainakin näin minulle vakuutellaan, mutta en enää ihan nuorikaan. Tämä on ehkä enemmän elämäntilanteen kuin iän tuoma tilanne. En ole vielä edes samanikäinen kuin ensisynnyttäjät Suomessa keskimäärin, mutta vanhin lapseni on jo koululainen. Jos elämäntilanteeni olisi enemmän "nuorekas" pitäen sisällään railakkaan opiskelijaelämän tai vaikka vähemmän railakkaan työihmisen elämänkin ilman perhettä, saattaisin ehkä kokea itseni oikeasti nuoreksi. Vietän kuitenkin perheenäidin arkea, olen viettänyt jo melkoisen monta vuotta ja "nuoruudesta" tuntuu olevan iäisyys. 

En ole koskaan ennen miettinyt omaa ikääni tai nuorena vanhemmaksi tulemista niin paljon kuin nyt kolmannen lapsen syntymän jälkeen. Vauvan äitinä en enää ole niin harvinainen ilmestys ikäni puolesta. Olen siis kuin kuka tahansa pienen vauvan äiti, en saa kummasteluita tai pitkiä katseita osakseni, joita koin vanhempien lasteni kohdalla saavani. Aikaisemmin olin "nuori äiti", nyt olenkin ihan tavallisen ikäinen äiti. Kunnes sitten menen koulun vanhempainiltaan, jossa suurin osa on minua kymmenen vuotta vanhempia ja osa näyttää jopa äitini ikäiseltä...

Onneksi olen vielä ainakin suhteellisen nuori äiti ja voin pulkkamäessä kiljua kilpaa lasten kanssa!