Silloin joskus harvoin kun meille tarjoutuu tilaisuus viedä isommat lapset koko päiväksi isovanhemmille hoitoon, olemme melkoisten valintojen edessä. Päivän voi viettää niin monin eri tavoin ja on päätettävä, mikä siinä kohtaa on viisainta. 

 

Päivän voi joko A: viettää leväten ja nukkuen, linnoittautua sängylle ja sohvalle, katsoa telkkaria ja ottaa nokosia vauvan päiväunien mukaan. Tämä vaihtoehto on ehkä kaikkein houkuttelevin varsinkin nyt kun yöt ovat risaisia kuopuksen sairasteluiden takia ja keho oikein huutaa lepoa. 

 

Vaihtoehto B on seuraavaksi houkuttelevin. Vaihtoehto B olisi pyhittää aika jollekin mukavalle tekemiselle, johon muuten ei tunnu löytyvän aikaa, kuten ompelemiselle, neulomiselle, lukemiselle, puhelimessa juoruamiselle... 

 

Seuraavat vaihtoehdot taas kuluttavat enemmän, mutta niistä saatava hyöty on kyllä vaivan arvoista.

Vaihtoehto C on käyttää aika tehokkaasti kodin hoitamiseen, kuten siivoamiseen, järjestelemiseen, pyykinpesuun, silittämiseen, mankeloimiseen, lattioiden, ikkunoiden ja saunan pesemiseen. Meidän kodistamme ei ainakaan ole vaikea löytää tähän vaihtoehtoon kuuluvia tehtäviä...

 

Vaihtoehto D on hoitaa välttämättömiä asioita, kuten käydä kaupassa tekemässä viikon ruokaostokset tai ostamassa lapselle uudet kuravaatteet. Tai käydä poliisilaitoksella uusimassa passi, pankissa allekirjoittamassa joku ihme lappu. Useimmiten vapaapäivämme sattuvat olemaan viikonloppuna, joten kaikkein tärkeimpiä tähän kategoriaan kuuluvia asioita emme edes pääsisi hoitamaan.

 

Tällä kertaa "vapaapäivämme" (lainausmerkit, koska päivä oli todellakin paikasta toiseen juoksemista ja en voi sanoa oikeaksi lapsivapaaksi sellaista, jolloin mukanamme on 1/3 lapsista...) kului vaihtoehtojen A, C ja D merkeissä. Ensin oli vuorossa siivousta: järjestelemistä, imuroimista ja pyykkien pesua. Sitten teimme viikon ruokaostokset, muutamia joululahjaostoksia ja kävin vielä ottamassa passikuvat ajokorttihakemukseen. Hetki jäi aikaa vielä vaihtoehto A:lle ja otimme vauvan kanssa päiväunet. 

 

Ja päivän päätteeksi voin todeta, että oloni ei ole juuri sen levänneempi kuin normaalinkaan päivän jälkeen, ehkä oikeastaan päinvastoin. Oli ihana saada loputkin lapset takaisin kotiin ja jatkaa sitä tuttua hullunmyllyä!