Viime aikoina tiedotusvälineissä on puhuttu äitien työssäkäymisestä. Äitien pitkät poissaolot työelämästä ovat kuulemma vakava ongelma, kotihoidontukea ollaan lyhentämässä jne. En tiedä mitä tällä pidemmän päälle haetaan, mutta minä olen siitä pahoittanut mieleni. Ovatko kaikki muut äidit, tai ainakin kunnon äidit, työelämässä luomassa uraa? Tai ainakin olleet jos ovat nyt kotona lasten kanssa?

 

Tunnen itseni todella maan matoseksi kun minä en ole elämässäni ollut koskaan kunnolla työelämässä, en edes tiedä mitä "uran luominen" tarkoittaa eikä minulla ole edes koko hemmetin ammattia! Minun suurin saavutukseni tähän astisessa elämässäni on äitiys ja kolme ihanaa lastani. Mutta eihän se näytä olevan mitään... 

 

Edustan ilmeisesti äitijoukon alinta kastia. Korkeimmalla taitavat olle ne, jotka "luovat uraa" perheestä huolimatta, seuraavassa kastissa ne, jotka tekevät työtä, mutta ovat joitakin vuosia lastensa kanssa kotona ja palaavat "liian pitkän tauon" jälkeen työhön. Minä kuulun sinne surkimuksien joukkoon, jotka eivät ole tehneet työtä eivätkä ole edes palaamassa työhön äitivapaiden jälkeen. 

 

Tunnen todellakin epäonnistuneeni kunnon kansalaisena kun sain esikoiseni kesken lukion ja seitsemän vuotta sen jälkeen olen edelleen koulun penkillä. Yritän puolustautua sillä että meillä ei ole tukiverkostoa joka olisi rientänyt tueksemme että olisin saanut lukion nopeammin pois alta. Olimme vain kaksi nuorta, ehkä tyhmääkin, jotka yrittävät selvitä parhaansa mukaan perhe-elämästä työ- ja opiskelukuvioiden lomassa.

Ei tässä auta muu kuin yrittää olla välittämättä, mutta minkäs teet. Nuo ihme hormonitkin kun pienen vauvan äidillä vielä hyrräävät miten sattuvat.