Meillä on sairasteltu viime vuosina todella vähän. Silloin kun isommat lapset olivat pieniä, sairasteltiin suhteellisen paljon. Tuli istuskeltua tuntikausia päivystyksessä ja sairaalareissujakin kertyi. Mutta viime vuosina olemme olleet terveinä kaikki, niin lapset kuin aikuisetkin. Tänä vuonna päivystyksessä on käyty vain kerran paikkaamassa yksi haava. 

Nyt pieni vauvamme on saanut flunssan. Nenä on tukossa ja syöminen sen takia hieman hankalaa. Yötkin menevät levottomasti ja rinnalla oltaisiin koko ajan. Se on vain flunssa, ei mitään vakavaa, mutta olen silti huolesta sairas. Mittaan vauvan lämpöä jatkuvasti, niin korvasta kuin pepusta. Yöllä en meinaa uskaltaa nukkua kun kuuntelen rohisevaa hengitystä. Haistelen vaippoja, tutkin ihoa, yritän tarkkailla kaikkea mahdollista. Pelkään että se onkin jotain vakavampaa. Pelkään menettäväni pienen vauvani...

Järjellä ajateltuna kaikki on kunnossa, mutta kun huolestuneella äidillä järki ei aina pelaa. Jo monta kertaa olen meinannut soittaa terveyskeskukseen ja päivystykseen hysteerisenä äitinä, joka haluaa kaikki maailman tutkimukset varmistaakseen että lapsella ei todellakaan ole hätää. 

On taas aika totuttautua sairasteluun, sillä pienet lapset sairastavat paljon. Ja toivon että jos joskus tulen hysteerisenä tarttuneeksi siihen puhelimeen, minut kohtaa ymmärtävä hoitaja joka näkee minut huolestuneena ja pelokkaana äitinä, ei vaikeana asiakkaana.