Uni on kummallinen asia. Ilman sitä ihminen ei tule toimeen. Unen tarve on yksilöllinen, mutta keskimäärin se vie kolmanneksen vuorokauden tunneista. Aivomme tarvitsevat lepoa toimiakseen kunnolla ja unettomuuden tiedetään altistavan fyysisille ja psyykkisille sairauksille. Liikenneonnettomuuksissa jopa kolmanneksen taustalla on väsymys! Nukkuminen on siis äärettömän tärkeää!

 

Vähäunisuuteen on monia syitä. Tällä hetkellä syy minun väsymykseeni ja vähäunisuuteen on pieni vauva. Vauvathan nukkuvat suurimman osan päivästä, mutta kun ne nukkuvat sen pienissä pätkissä läpi vuorokauden! Ja me aikuiset kun olemme tottuneet nukkumaan yhden pitkän pätkän yöaikaan. Nyt useamman lapsen äitinä kadehdin esikoisvauvan äitejä, jotka voivat ottaa päiväunet kun vauvakin nukkuu. Itselläni kun päivät ovat täynnä touhua ja menoa isompien lasten vuoksi. Tosin olin minäkin kuolemanväsynyt ensimmäisen lapsen vauva-aikana... 

Kadehdin myös niitä perheitä joissa on tukiverkostoa, jotka mahdollistavat pienet päiväunet tai jopa kokonaiset yöunet silloin tällöin. Ja niitä äitejä, joiden vauvat nukkuvat yönsä hyvin. Saisin tästä pitkän listan... Nukkuminen on kadehdittava etuoikeus.

 

Niin kuin niin monissa asioissa tässä elämässä, niiden arvon huomaa vasta kun sen menettää. Onneksi en ole menettänyt yöunia täysin enkä lopullisesti. Jo kahden lapsen aikaisemman lapsen kokemuksella tiedän, että tämä on väliaikaista, vaikkakin niin äärettömän uuvuttavaa.