Uusi vuosi käynnistyi mukavasti. Ostimme uuden pesukoneen ja esikoiselta irtosi ensimmäinen maitohammas! Muutaman päivän saimme nauttia pakkasista ja lumestakin. Kulmakunnan kaikki lapset säntäsivät (me mukaan lukien) pulkkamäkeen, vaikka lunta oli maassa vasta muutaman millin verran!

Tänään käynnistyi uusi kouluvuosikin. Kolmas lukukausi eli opintojeni toinen vuosi. Tuleva kevät näyttää niin hurjalta, että oikein pahaa tekee. Ensinnäkin, meillä on muutamia kertoja viikossa koulua iltaisin, kahdeksaan asti! En voi ymmärtää näitä iltaluentoja... Meillä on iltaisin harrastuksia ja menoja, laatuaikaa perheen kanssa, kauppareissut ja kaikki muu elämä! En todellakaan voi kiukustumatta niellä tätä, että koko perheeni arki heittää härän pyllyä minun kirurgian luentojeni takia! Kyllä suututtaa!! 

Toinen huolta herättävä asia on tulevat simulaatioharjoitukset. Kaikki "perustemput" pitäisi nyt olla hallinnassa katetroimisesta sairaalaelvytykseen ja niitä pitäisi osata sujuvasti käyttää simulaatiotilanteissa. Osaan kyllä teknisesti katetroida, kanyloida ja lisätä lääkkeitä, mutta en ole koskaan joutunut yhdistelemään näitä asioita tai edes nähnyt näitä livenä. Tuntuu pelottavalta yrittää tehdä jotain, mistä ei ole käytännön hajua ollenkaan. Toivottavasti näihin asioihin törmään harjoittelussani, johon on enää seitsemän viikkoa. 

Ensimmäinen koulupäivä takana ja jo nyt tuntuu, että mitä tästä oikein mahtaa tulla...