Opiskelussa on omat haasteensa, mutta vielä haastavampaa on välillä tämä kotielämä.

Lapsille, varsinkin esikoisellemme, on hoitoon meno ollut joululoman jälkeen hyvin vaikeaa. Tahtojen taisteluja käydään etenkin aamuisin. 6-vuotiaalle ei enää riitä, että teet näin kun minä käsken. Uhkailu, kiristys ja lahjonta kuulostavat julmilta, mutta ne ovat kyllä ne kaikkein tehokkaimmat keinot, eikä käytännössä ollenkaan julmaa. Meillä on käytössä tarrataulu, jonka avulla on hyvä uhkailla, kiristää ja lahjoa. "Jos puet ulkovaatteet reippaasti ja vinkumatta, saat ottaa yhden tarran." "Jos tuo suun soittaminen ei lopu, otan yhden tarran pois." Lapset tietävät, että kun kasassa on tietty määrä tarroja, he saavat jonkin palkinnon.

Tärkeintä on pitää oma pää kylmänä ja pysyä rauhallisena. Jos oma maltti menee, koko homma on menetetty. Toki kyllä välillä ihan täytyy suuttua, lapset kyllä osaavat myös ärsyttämisen taidon. Suuttuminen ja maltin menettäminen ovat kuitenkin eri asioita.

Kasvattaminen ei ole helppoa. Ja tuntuu, että se vaikeutuu aina vain lasten kasvaessa. Vauvoja ei tarvitse kasvattaa, se on vain perushoitamista. Myöhemmin tulee "ei", opetetaan että ei saa repiä kissaa hännästä, lyödä toisia, heittää ruokaa lattialle. Kun ollaan kouluiän kynnyksellä, lapsi tarvitsee jo aika järeviä perustelua ja itse hän perustelee, "no kun kaveritkin saa" "mä saan määrätä ite itestäni". Siinä sitten selität miksi meillä lapset menevät nukkumaan tiettyyn aikaan, miksi meillä pidetään kiinni elokuvien ja pelien ikärajoista, miksi meillä saa pelata vain tiettynä pelipäivänä tietyn ajan.

Se asettaa vanhemmuudenkin koetukselle. Ennen olin aina se, joka oli "pomo", kyseenalaistamatta. Nyt joku tulee ja kyseenalaistaa tekemisesi, sanomisesi, auktoriteettini. Toisaalta, aina on sanottu että lapset kasvattavat myös vanhempiaan ja se kyllä onneksi pitää paikkansa. Asioita täytyy oikeasti pohdiskella ja perustella itselleenkin.

Niin, miksi meillä tosiaan saa pelata tietokoneella "vain" tunnin viikossa. Siksi, että lapsen täytyy keksiä vielä ihan oikeita leikkejä eikä istua tietokoneella, oikeat leikit kehittävät mielikuvistusta, kasvavien silmien ei ole hyvä tuijottaa pientä ruutua pitkiä aikoja. Haluamme kuitenkin että lapsi oppii jonkin verran käyttämään nykyajan vempeleitä eikä jää kaveripiiristä sen takia ulkopuolelle. 

Äitinä oleminen ei todellakaan ole aina helppoa, lapset eivät todellakaan päästä helpolla tästä tehtävästä. Onneksi hyviä hetkiä on enemmän kuin huonoja!