Koulua takana kolme viikkoa ja vielä olisi kolme viikkoa edessä ennen harjoittelua. Aluksi pelkäsin että mitä tästä oikein mahtaa tulla, mutta hyvin on alkanut! Meillä alkoi kirurgian opinnot ja on mukava huomata, miten paljon jo osaa. Lääkäreiden käyttämät termit alkavat jo olla tuttuja eikä aina tarvitse tarkastaa, että mitä tuo tarkoittikaan.

Kaikenlaisia "jännittäviä" juttuja on ollut. Ensinnäkin meillä oli ensimmäistä kertaa miesopettaja, radiologiassa ja sädehoidossa! Ryhmässämme ei siis ole ainuttakaan miesopiskelijaa eikä meille ole tähän mennessä osunut myöskään yhtään miesopettajaa! Kaiken kaikkiaan tuo kokonaisuus oli todella mielenkiintoinen, myös sisällöllisesti, ja tenttikin oli ja meni. 

Toinen mielenkiintoinen asia viime viikolta oli kun lääkäriopiskelijat tulivat meidän kanssamme opettelemaan EKG:n ottamista, verenpaineen mittaamista ja auskultaatiota. Otimme siis toisiltamme EKG:n ja vähän jännitin, näyttääkö oma käyrä ihan normaalilta. Ja kyllähän se näytti, vaikka P-aallot olivatkin niin olemattomia, että meinasin jo huolestua! EKG-lätkien laittaminenkaan ei ollut niin vaikeaa, mitä olin pelännyt. Elektrodien paikkoja ei tarvinnut osata ulkoa, vaan sai luntata paperista ja opettaja neuvoi. Tätä olisi mukava päästä harjoittelemaan oikeidenkin potilaiden kanssa!

Iltaluentoja stressasin etukäteen, mutta tähän mennessä ne ovat menneet ihan mukavasti. Kaikille luennoille en tietenkään pääse, koska en voi ohjelmoida perheeni arkea pelkästään omien menojeni mukaan. En kuitenkaan viitsi ottaa asiasta sen suurempaa stressiä. 

Kaikenkaikkiaan on ollut mielenkiintoista ja on mukava huomata, miten tämä ala ja siinä opiskeltavat asiat innostavat minua edelleen näin kolmannella lukukaudella. Taidan sittenkin olla oikealla alalla! Kätilöopinnot tosin siintävät haaveissani, mutta en pistäisi pahakseni, vaikka joskus valmistuisinkin "pelkäksi" sairaanhoitajaksi!