Viimeisimmässä postauksesta on jo vierähtänyt vähän pidempi tovi.

Työharjoittelu alkaa jo olla viimeistä viikkoa vaille valmis. Olen ollut vanhainkodissa suorittamassa viiden viikon mittaista perushoitoharjoittelua. Harjoittelu on ollut aika tunteita herättävä. Olen toki oppinutkin jotain. Olen päässyt opettelemaan perushoitoa, vaippojen vaihtoa, nostoja ja siirtoja, syöttämistä, aamupesuja, suihkutuksissa olen ollut mukana. Olen saanut tyhjentää kestokatetrin pussia, mitata verensokeria, antaa insuliinipistoksia, jakaa ja antaa lääkkeitä. Henkilökunnan suhtautuminen opiskelijaan on vain ollut aivan pöyristyttävää. Olen saanut enemmän kuin muutaman kerran kuulla, ettei osastolle olisi haluttu opiskelijaa eikä kukaan ole ollut halukas ottamaan opiskelijaa ohjattavakseen. Ja olen saanut kokea tämän asenteen selkärangassani. Vanhukset ovat sitten taas olleet paljon "mukavampia" kuin olin odottanut! Alussa oli hankalaa nähdä, minkälaiseen kuntoon ihminen voi mennä, nähdä vanhuksia kivuissaan ja ahdistuksessaan, täysin riippuvaisina muista. Nyt olen alkanut jo nähdä erilaisia persoonia kaikkien vaivojen takana. Ihan mahtavia persoonia!