Viimeiset pari viikkoa ovat olleet tosi rankkoja. Koulu alkoi, lapset ovat eri hoitopaikoissa, harrastuksia alkaa kerääntyä, auto hajosi... Elämä tuntuu olevan yhtä menemistä ja tulemista, vie se sinne, tuo tonne, mene sinne, tee sitä, tee tätä... Kaikkea ei millään ehdi/jaksa tehdä. Tämä on sitä arjen alkamisen kankeutta. 

Tästä kaikesta johtuen painonhallintaprojektini on vastatuulessa. Hyötyliikuntaa saan toki enemmän kuin laki sallisi. Kuljen enimmäkseen pyörällä, monesti jompikumpi lapsi tai molemmat mukanani ja välimatkat ovat suhteellisen pitkiä. Kotoa esikoisen eskarin ja kuopuksen päiväkodin kautta kouluun on vajaa 9 km. Iltaisin olenkin usein fyysisesti aivan loppu. Pyöräilykilometrejä kertyy hyvinä päivinä jopa 30, ja iltaisin jalkoja särkee. Sillon en jaksa enää mitään hikitreeniä ruveta vetämään.

Ja varmasti tästä hurjasta hyötyliikuntamäärästä johtuen minua vaivaa nälkä jatkuvasti. Voisin syödä koko ajan, ihan mitä tahansa. Olen yrittänyt opetella syömään terveellisesti, mutta nyt se on lipsunut pahemman kerran. Kerrankin menin kauppaan, ostin kaksi karkkipussia ja söin ne samantien. Yksi suuri paheeni ovat sipsit. Nyt olen viimeisen kuukauden sisällä syönyt sipsejä jo kahteen kertaan! Ei se ehkä kuulosta paljolta, mutta sipseissä on paljon rasvaa ja kaiken lisäksi suolistoni menee niistä aivan sekaisin. Onneksi koulusta saa hyvää ja terveellistä ruokaa, mutta se maksaa enkä aina ole paikalla juuri ruokatunnilla. Silloin syön jotain nopeaa ja helppoa mistä saa helposti energiaa, mutta ei välttämättä ole niin terveellistä, kuten mehuja ja sämpylöitä, jopa hampurilaisia!

Toivottavasti tämä arki tästä nyt tasaantusi, jotta pääsisin taas ruotuun..