Tämän lukukauden suurin pelko on kohdattu! Olen kanyloinut ihan oikean ihmisen! Itseasiassa kaksi ihmistä! Oikeastaan suurin pelkoni oli minun kanylointini ja kyllä käy sääliksi sitä opiskelijatoveriani, joka sen minulle teki. Taisin siinä vähän huudella tuskissani... Omat "potilaani" taas olivat tyyniä ja hiljaisia ja jopa sain molemmilla kerroilla kanyylin kammion täyttymään verellä, mutta sitten taisinkin puhkaista suonen, koska kun vedin neulan pois, verta ei enää tullutkaan.

Käsityö-ihmisenä tuo kanylointi tuntuu jo nyt ihan omalta jutulta. Tykkään pikkutarkasta näpertämisestä ja ainakin näin alkuvaiheessa kanylointi tuntuu olevan juuri sitä. Varovasti neula ihon läpi, yritetään varovasti viedä suoneen ettei puhkota suonta. Kun kanyylin kammio täyttyy, tietää sen olevan suonessa. Vedetään neulaa hieman taaksepäin. Sitten yritetään työntää loput kanyylista suoneen. Helpompaa se on miltä näyttää, mutta tässäkin asiassa harjoitus tekee mestarin, ainakin niin opettajamme meille vakuutti!
 

Koulujutuista olisi vaikka miten paljon kerrottavaa, lukukausi on tähän asti ollut mielenkiintoinen. Reilu viikon päästä lähden harjoitteluun ja tekemättömät työt painavat vielä päälle, joten palailen asiaan myöhemmin!