Painonhallintaprojektini edityy hitaasti, mutta varmasti. Viimeisimmän punnituksen mukaan painoindeksini oli 26.3. Vielä on matkaa mutta suunta on oikea! 

Kesän aikana kolmosella on pyörinyt Amerikkalaisen laihdutus-tosi-tv-sarjan The Biggest Loserin kaudet 6 ja 7. Ehdin mukaan katsomaan sarjaa 6 kauden loppupuoliskolla, mutta siinä oli tarpeeksi saamaan minut innostumaan. Kauden 7 katsoinkin sitten joka jakson.

Eniten sarjassa innosti ihmisten päättäväisyys ja periksiantamattomuus. Treenit näyttivät kidutukselta, mutta tyypit painoivat eteenpäin, nostivat, työnsivät, juoksivat viimeiseen asti. He oksentelivat, pyörtyivät, itkivät, huusivat, mutta silti jatkoivat. Ja joka kerta kun itselleni juoksulenkillä, pyöräillessä tai painoja nostellessa on tullut olo etten enää jaksa, ajattelin noita järkyttävän ylipainoisia kilpailijoita, jotka eivät antaneet periksi ja muuttivat elämänsä. Ja sen voimalla jaksan vielä, sillä minäkään en halua antaa periksi. Muutos on mahdollinen, mutta vain jos sen eteen tekee töitä eikä anna periksi. 

Ja asia, jonka olen itsekin huomannut ja mitä myös sarjassa korostettiin, on että ylipainoa ei voiteta dieeteillä. Oikea määrä liikuntaa ja terveellistä ruokaa on ainoa mikä varmasti tepsii.

Vaikka jaksot on nyt katsottu ja Biggest Loser tältä erää tauolla, aion silti tehdä sen mitä kilpailijatkin tekivät, muuttaa elämäni suunnan terveellisempään suuntaan, lopullisesti! Se vaatii työtä ja tuskaa, mutta uskon että se on sen arvoista!