Kesäloma tuntuu jo alkaneen. Aurinko paistaa, ulkona on lämmintä eikä koulusta tietoakaan. Tai on kyllä jotain tietoa, mutta koulutehtävät ovat yhtä tehtävää vaille tehty ja koulussa istumista on vain muutamana päivänä viikossa. Olen jo päässyt niin loman makuun, että kouluaamuina kouluun lähteminen tuntuu jo aivan kummalliselta.

Nyt viimeisinä viikkoina meillä on vain hoitotyötä. Luentoja vitaalielintoiminnoista, tajuttoman potilaan hoitamisesta, eristämisestä ja kuolevan potilaan hoitamisesta sekä näiden harjoittelua labratunneilla.

Harjoittelimme verenpaineen mittaamista elohopeamittarilla ja se oli yllättävän vaikeaa! Ei niinkään itse mittaustoimenpiteenä, mutta se äänien kuuleminen sieltä stetoskoopista. Kyllä ne sitten kuului kun löytyi oikea paikka, mutta olisin kaivannut rauhallisempaa harjoitteluympäristöä. Tuntui olevan kauhea kiire kun itse olisin halunnut rauhassa opetella ja tunnustella pulssia eri paikoista. Mietinkin jo, että mistä löytäisin verenpainemittarin kotiin, jotta voisin kotona rauhassa harjoitella... Ymmärrän, että joistakin voi olla turhauttavaa kerrata ja joutua koekaniiniksi, mutta kärsivällisyys ja toistenkin oppimisen huomioon ottaminen olisi jo ihan hyvien tapojen mukaista.

Pientä ärsyynteisyyttä siis ilmassa...

Olemme nyt labratunneilla saaneet pieniä tapauksia, jotka meidän on pitänyt esittää. On ollut hienoa huomata, miten paljon sitä on kuitenkin tullut opittua, vaikka välillä tuntuukin, ettei päähän jää mitään! Olen ollut mukana mm. tapauksissa, joissa on tehty aamutoimet neliraajahalvaantuneelle infektiopotilaalle sekä opastettu tuberkuloosipotilaan omaisia suojakäytännöissä. Toki tilanteiden näytteleminen ja asioiden tekeminen "leikisti" on turhauttavaa, mutta myös ihan huvittavaa. En malta odottaa syksyistä harjoittelua, jossa pääsee tekemään asioita myös ihan oikeasti!