Munasolun luovutus asiakin tässä etenee omalla painollaan.

Kuukautiset kun alkoivat, aloitin e-pillereiden popsimisen ja ilmoitin klinikalle tilanteesta. En ole koskaan syönyt e-pillereitä ja haastavinta on muistaa ottaa se pilleri joka päivä! Mutta hyvin olen muistanut!

Kävin myös klinikalla psykologin juttusilla. Psykologilla käynti kuuluu ymmärtääkseni kaikille lahjasoluhoitoon osallistuville osapuolille, eli sekä vastaanottajalle että lahjoittajalle. Lähinnä psykologi halusi saada tietää mitä ajattelen perimän siirtymisestä. Itse äitinä en ajattele vanhemmuutta ennen kaikkea biologisena. Vanhemmat ovat ne, jotka lapsesta huolehtivat, hoitavat ja kasvattavat, oli lapsi sitten syntynyt perheeseen, tullut adoption tai sijoituksen kautta. Ja jokaisen ihmisen dna on 99,9 %:sti samanlainen! Joten suurta perhettähän tässä tavallaan kaikki ollaan!

Olen yrittänyt lehdistä ja netistä etsiä kertomuksia lahjasoluja vastaaottaneista perheistä. Kovin niukasti tietoa kuitenkin on. Vauva-lehdessä joitakin vuosia sitten oli juttu ja siinäkään tarinansa kertoneet eivät esiintyneet omilla nimillään. Luultavasti asia on sen verran arka, ettei sitä julkisesti halua kaikille kertoa. Se on ihan ymmärrettävää, kun ajattelee miten julmia äiditkin voivat olla toisilleen. Hyvä kun uskaltaa synnytystapansa mainita niin on jo sota käynnissä!

Mutta parisen viikkoa tässä vielä ilmeisesti vielä menee ennen kuin pääsen munasolujani kasvattelemaan. Kesäkuun alussa pitäisi solujen olla kypsiä poimittaviksi, ainakin alustavien suunnitelmien mukaan.