Kyllä se niin vain on, että äitienpäivä saa minut herkistymään!

Kun lapset aamulla tassuttelivat luokseni lahjoineen, en saanut hetkeen sanaa suustani liikutukselta. Lapset olivat innoissaan lahjoista ja ylpeinä esittelivät niitä kun minä nieleskelin onnen kyyneleitä. Voi miten paljon voikaan lapsiaan rakastaa!

Äitiys on niin kovin arkista. Arjessa se on täyttä työtä ja välillä hermojen kiristelyä. Se on vaativaa, on jatkuvasti sidottu kiinni lapsen tarpeisiin. Mutta se on sen arvoista! Äiti on kuin arvonimi, jonka saa lapsiltaan. Olen ylpeä, että olen lapsilleni se, joka heidät on ensisijaisesti hoitanut ja kasvattanut, yhdessä isänsä kanssa! On niin sanoinkuvaamattoman ihanaa, kun lapsi käpertyy kainalooni, kiertää kädet ympärilleni ja sanoo "äiti, mä rakastan sua!"

Olen ylpeä lapsistani, olen ylpeä itsestäni äitinä!