Aamulla tein kävelylenkin. Aurinko oli pilvessä ja vettäkin tihutteli.

Ei ollut yhtään keväinen ilma, ainoastaan linnut lauloivat kauniisti.

Talvi on ollut niin pitkä ja synkkä, että kaipaan kevättä niin että sattuu.

Kaipaan auringonpaistetta, valoa, luonnon värejä.

Muistan lapsuudestani aikuisten ihastelut luonnosta ja sen kauneudesta. "Suomen kesä on niin kaunis".Silloin ajattelin, että mitä hölynpölyä. Mitä kaunista luonnossa muka on? Puissa? Eläimissä? Kukissa? Ehkä ne olivat niin itsestäänselvyyksiä. Kesäisin ärsytti kun vanhemmat pakottivat ulos, vaikka sisällä saattoi olla askartelu tai muu leikki kesken.

Nyt alan vähitellen ymmärtää, mitä he tarkoittivat.

Iltapäivällä kävin uudelleen kävelyllä.

Tällä kertaa aurinko paisto kirkkaalta taivaalta ja lämmitti ihanasti!